Suunsa aukaisun jalo taito

Jokainen tietänee sen tunteen, kun pää lyö tyhjää eikä käsissä oleva pähkinä tunnu pureskeltavalta. Olipa kyseessä uusi ja erilainen haaste, epävarmuus tai uskon puute, tilanteen aiheuttama tuskanhiki on piinaava. Toisinaan näissä tilanteissa erehtyy vain itsekseen kääntelemään ja vääntelemään asiaa, aikaa kuluu eikä ratkaisuakaan tunnu löytyvän...

 

 

 

Ääneen sanomalla asiat menevät mittasuhteisiin ja pähkinäkin on vain pähkinä

Kerta toisensa jälkeen saan hämmästyä, mikä voima suunsa avaamisella on. Omat päänsisäset pohdiskelut saattavat joskus kasvattaa käsillä olevan haasteen vääristyneisiin mittakaavoihin. Törmäsinkin hiljattain aforismiin, joka kolahti ajankohtaisuudellaan: ”Ei kannata uskoa kaikkia omia ajatuksiaan”. Aforismin tapaan yksinkertaista ja ärsyttävänkin itsestään selvää, mutta samalla niin kamalan totta. Kun pähkinän jakaa yrittäjätoverille, kollegalle tai tuttavalle, melkein poikkeuksetta haaste ratkeaa kuin itsestään, tai ainakin helpottuu merkittävästi.

Suunsa aukaisemalla ajatukset jäsentyvät ja menevät oikeisiin mittasuhteisiin. Toisinaan keskustelun kautta saa huojentuneena huomata, ettei mitään ongelmaa koskaan ollutkaan tai sitten ratkaisu on aivan ilmeinen – joskus kyseessä on tieto, joka toisella on valmiina antaa ja sen kuultuaan on itsekin viisaampi. Mikäli suoraa vastausta ei suunsa aukaistuaan kuitenkaan saa, hyvän keskustelun avulla saa silti melko varmasti kavennettu ratkaisun suuntaa 360-asteesta huomattavasti kapeammaksi. Sekin on jo ratkaisun alku, kun ei tarvitse kiertää päämäärättömästi ympyrää!

Tämän tilanteen saa yrityskehittäjänä usein todistaa; lopulliset ratkaisut ja valinnat joutuu yrittäjä aina itse tekemään eikä valmiita vastauksia ole aina tarjota, mutta yritysneuvoja voi olla mukana kaventamassa vaihtoehtoja ja avustaa ensimmäisen askeleen ottamisessa kohti ratkaisua. Yritysneuvojan ja asiantuntijan työ mielletään helposti valmiiden vastausten antamiseksi ja ”viisauden jakamiseksi”, mutta todellisuudessa se on ajatusten jäsentelyä, haasteiden pienemmiksi palasiksi pilkkomista ja konkreettisten, haasteen ratkaisua edistävien tehtävien määrittämistä ja nimeämistä. Viimeksi tällä viikolla yrittäjä totesi suurimman avun olleen siinä, että hän sai jakaa huolensa ja tietää, mitä tehdä huomenna asian eteen. Saimme keskustelemalla määriteltyä yhdessä kolme simppeliä ja helposti ymmärrettävää konkreettista tehtävää, jotka hoitamalla hän on lähempänä kaipaamaansa ratkaisua.

Mutta miksi se on joskus niin vaikeaa?

Todennäköisesti suu jää aukaisematta, jos on pieninkin tunne tai epäilys siitä, ettei luottamusta ole saavutettu tai möläyttäminen voi muuten kääntyä itseään vastaan. Siksi jokaisen työyhteisön ja verkoston resurssitehokkaan toiminnan perustana on aito luottamus ja kunnioitus toisia kohtaan – tietämättömyys on tässä maailmanajassa väistämätöntä, mutta ilman rohkeutta tunnustaa sitä omille kollegoilleen tai kumppaneilleen luottamuspula saa meidät painimaan haasteinemme yksin. Niin luottamuspulasta muodostuu aikasyöppö ja sitä kautta koko yrityksen tai organisaation menestyksen kompastuskivi.

Ja samalla tullaan siihen, miksi pieninkin mikroyrittäjä tarvitsee luottamuksellisia verkostoja. Ihan vain, jotta pähkinä olisi pähkinä, jonka voi pureskella – kumppanien ja verkostojen avulla.

 


Kirjoittaja
Ella Saarenpää
Yrityskehittäjä
Kemin Digipolis Oy

kommentointi suljettu.