Sopivasti solmussa

 

 

Elämme jälkiteollisessa postmodernissa yhteiskunnassa, jota luonnehditaan vaihtelevin termein palvelu-, kulutus-, tieto- tai verkostoyhteiskunnaksi.

Tässä ajassa verkostojen merkitys on kiistaton. Verkostoja on ollut olemassa aina, mutta niitä ja niiden roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole tunnistettu kuin vasta 1970-luvulta lähtien. Yksittäisillä ihmisillä on omat sosiaaliset verkostonsa aina someverkostoja myöten ja  työelämän perusta on puolestaan vahvasti erilaisissa yritys- ja organisaatioverkostoissa. Graafi- eli verkostoteoria kuvaa verkostojen rakennetta joukkona noodeja eli solmuja, jotka ovat ihmisiä, organisaatioita tai valtioita ja jotka yhdistyvät toisiinsa suhteina.

Verkostojen tehtävänä on kuljettaa tietoa ja informaatiota (nykyisin valitettavasti myös disinformaatiota) sekä linkittää yhteen ihmisiä, joilla on  jokin yhdistävä intressi tai elämäntilanne. Organisaatioiden ja virallisten tahojen verkostoilla on ymmärrettävästi selkeä tiedostettu tavoite ja elämäntehtävä. Ihmisten luomat epäviralliset ja vapaamuoiset verkostot ovat puolestaan enemmän hetkessä muokkautuvia ja ideologialtaan löyhempiä.

Yhtenä onnistuneen verkoston mittarina voidaan pitää sitä, että sillä on selkeä olemassaolon syy ja solmuja yhdistävä yhteinen tehtävä. Menestyneimmät verkostot muodostuvatkin vapaaehtoisista toimijoista (solmuista),  niiden rakenne on ei-hierarkinen ja tavoite kirkas. Koska kertaluoteinen tai satunnainen yhteistyö ei juurikaan onnistu verkostossa, vaatii varkostoituminen yhteisen arvo- ja ajattelumaailman jakamista. Siksi siellä, missä esimerkiksi joukko mikroyrittäjiä kokoontuu, jaetaan aina yhteistä arvomaailmaa, siirretään vastavuoroisesti tietoa ja kokemusta  ja ollaan kiinnostuneita toisten bisneksistä, kokemuksista, käytänteistä  ja mielipiteistä.

 

Ydinryhmäillat ovat uutta kokeilevaa verkostotoimintaa parhaimmillaan

 

Alueelliset mikroyrittäjien ydinryhmäillat on hyvä esimerkki verkostoista, missä solmut eli yrittäjät osallistuvat vapaaehtoisesti ei-hierarkiseen toimintaan ja  missä vertaisoppimisella ja -tuella on päärooli. Sekä omien havaintojeni että tapaamisista saatujen palautteiden perusteella ydinryhmätoiminnan kantavina voimavaroina ovat 1) selkeä yhteinen intressi eli mikroyrittäjyys, 2) mahdollisuus oppia sekä saada ja jakaa tietoa ja kokemuksia - niin hyviä kuin huonoja, 3) luoda kumppanuussuhteita ja sen avulla kasvattaa omaa liiketoimintaa, 4) tuoda esiin oman liiketoiminnan ydintä, kasvuhakuisuutta ja omia vahvuuksia sekä 5) kasvattaa omia verkostoja yli toimialarajojen. Luottamuksen ilmapiiri on ollut aistittavissa heti toiminnan alusta lähtien. On ollut hämmästyttävää havaita, miten avoimesti mikroyrittäjät ovat puhuneet vertaisilleen ja jakaneet kokemuksiaan.  Solmut ovat siis löytäneet toisensa ydinryhmätoiminnan verkostosuhteissa.

 

 

Sosiaalisen pääoman ja luottamuksen käsitteet liittyvät kiinteästi verkostotalouteen; sosiaalista pääomaa syntyy, kun ihmiset osallistuvat ryhmien toimintaan, tekevät vapaaehtoistyötä, hyödyntävät verkostoista saatua tukea, antavat itse tukea verkostokumppaneille sekä osoittavat ja ylläpitävät luottamusta. Myös ydinryhmäiltojen mikroyrittäjäjoukossa jäsenten välinen yhteistyökyky ja luottamus sekä yksittäisten henkilöiden aktiivinen ja rakentava toiminta ovat edistäneet sosiaalisten suhteiden rakentumista. Nopeita liiketoimintakokeiluja on käynnistynyt ja uudenlaisia yli toimialarajojen meneviä kumppanuuksia syntynyt.

 

Luottamus verkostotoimijoiden voiteluöljynä

 

Yhteisön ja sen jäsenten luottamus verkostoon edellyttää selkeitä pelisääntöjä ja tavoitteita, avointa toimintatapaa ja vuorovaikutusta, tiedon, osaamisen ja kokemusten vaihdantaa eli vertaisoppimista ja –tukea sekä motivoituneita vetäjiä. Tiedon ja osaamisen avoin jakaminen verkostoissa mahdollistetaan pelisäännöillä, jotka samalla estävät sen, että tietoa ei käytetä vahingollisesti ja epäeettisesti omaksi hyödyksi. Verkostotoiminnan sosiaalinen pääoma ja yhteinen hyvä muodostuu siis luottamuksesta ja toisaalta se myös synnyttää luottamusta. Luottamus on kuin voiteluöljy, joka mahdollistaa asioiden sujumisen ydinryhmätoiminnassa sopivasti solmujen kesken.

 

 

Kirjoittaja Riitta Forsten-Astikainen on projektitutkija Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa MicroENTRE tutkimusryhmässä sekä asiantuntija/aktivaattori/sisällöntuottaja  MikroGrow - mikroyrittäjien ydinryhmätoimintaan liittyvässä hankkeessa Pohjois-Savossa.

.

 

kommentointi suljettu.