Pajahaalareissa pankkiin

Olen makustellut päässäni bisneksen ja yrittämisen eroja ja tullut siihen tulokseen, että niissä on kyllä eroja. Ero on arvopohjainen. Bisnesihmisen motiivi ja moottori on raha ja voiton tavoittelu. Yrittäjä tekee työtään usein aivan muista syistä. Siinä missä bisnesihminen ajattelee tehokkuutta, ja ”ostan halvalla, myyn kalliilla”, yrittäjä venyttää päiväänsä siksi, että tuli luvanneeksi asiakkaalle työn valmistuvan pian. Yrittäjät eivät useinkaan ehdi istua tekemään laskelmia, koska on kiire asiakkaita palvelemaan tai tekemään itselle niin mielekästä urakkaa.

Yrittäjälle ei ole tärkeää se, miltä asiat näyttävät, vaan se, mitä ne oikeasti on. Suomalainen perusyrittäjä on umpirehellinen puurtaja, joka ei pukuäijien kanssa pokkuroi. Mieleeni nousee kuva lapsuudesta, kun äiti hopottaa yrittäjä-isälleni: ”Nuissa pajahaalareissako meinasit männä pankille? Pistä nyt ies puhas paita piälle…?” Oli isällä tietysti pukukin. Se pantiin päälle yrittäjäjuhlaan ja leijonien kokouksiin. Eikä tämä lähtökohtaisesti tarkoita sitä, että yrittäjä ei arvosta pankinjohtajaa. Arkena vaan ollaan työvaatteissa ja sillä siisti.

Vaikka yrittäjä ei voitontavoittelua päällimmäisenä arvona pidäkään, niin kyllä heistä iso osa vetää vainulla ja niin sanotulla perstuntumalla talouttaan oikeaan suuntaan, -tai ainakin ”sieraimet pinnalle” periaatteella. Laskukone raksuttaa päässä, vaikka tulostin ei laskelmaa paperille asti tuota. Kun kovalla työllä tulosta syntyy, se sijoitetaan yrittämiseen, ei loistokkaaseen elämään.

Yrittäjä on pitkälti ”julkinen eläin”, jonka päätöksiä ja tekemisiä on kaikkien hyvä repostella. ”Miksi se ei tee näin tai noin, miksi se ei ota työntekijää, miksi se ei laajenna, miksi se osti noin kalliin koneen, miksi sen aukioloajat ovat tuollaiset….” Arvosteltavaa piisaa ja varmasti joskus sivusta saattaisi olla oikeastikin parempia ratkaisuja tarjolla. Mutta siinäpä se on juuri yrittämisen ydinluu; vapaus valita. Moni tekee valintansa esimerkiksi oman ajankäytön, riskinottohaluttomuuden tai intohimon perusteella. Intohimo voi kohdentua esimerkiksi niihin vipstaakeleihin, joita yrittäjä on valmistanut jo kymmeniä vuosia.

Vaikka bisneksen tekijöiden kiiltokuvamainen ja materiakeskeiseltä näyttävä elämä monia ärsyttää, ei kaikki bisnes kuitenkaan perustu riistopolitiikalle. Vähän sama asia kuin maataloudessa, huonosti hoidettu lehmä ei tuota paljon maitoa. Osa bisnesyrityksistä tekee merkittävää hyväntekeväisyyttä ja bisnespiireissäkin puhutaan eettisyydestä, ihmisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista. On olemassa jopa termi nimeltä ”hyvejohtajuus” ja tiettävästi sellaisia johtajia on ihan oikeastikin olemassa. Maailma tarvitsee yrittäjiä ja bisnestä, jotta pyörät yhä pyörivät ja kehitystä tapahtuu.

Virkistävää kesää!

Sari Tulila

elinkeinoasiamies

Vesanto ja Tervo

 

kommentointi suljettu.