Mikroyritysten liiga

Blogivuoroni tuli vähän yllättäen ja aikaa suunnitteluun oli hyvin vähän. Ajattelin että täytyy turvautua kirjoittamaan vanhoista kokemuksista jotta ehtii saada jotain valmista. Onneksi selailin ensin aikaisempia blogikirjoituksia ja sainkin niistä hyvää kipinää omaan kirjoitukseeni, joten minun ei tarvinnutkaan turvautua vanhojen muisteluun. Säästyinpäs samalla siltä tikultakin silmässä.

 

Olli Kokander vertasikin jo bogissaan yrittäjyyden ja urheilun yhteneväisyyksiä. Itsekin entisenä kilpaurheilijana teen mielelläni samanlaista vertailua. Menestynyt urheilija haluaa menestyä. Hän on valmis tekemään intohimoisesti töitä jotta tavoitteet voisivat täyttyä. Matkalla tulee lukuisia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä joista otetaan oppia ja joista menestynyt urheilija on saanut yleensä lisää voimaa tehdä asioita entistä paremmin. Myös nälkä kasvaa syödessään ja tavoitteita nostetaan onnistumisien myötä asteittain ylöspäin. Mielestän täysin sama kuvaus pätee myös menestyneeseen kasvuyrittäjään.

 

 

Urheilija ei kuitenkaan tee tätä yksin. Tarvitaan myös hyviä tukijoukkoja, jotka pystyvät analysoimaan suorituksia sekä tunnistamaan ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä. Näistä tärkein henkilö lienee valmentaja. Valmentaja on mielellään nähnyt jo aikaisemmin miten huippukunto kaivetaan esille juuri oikeaan aikaan. Valmentaja ei hätäänny vaikka tulee välillä vastoinkäymisiä, tai tehdyt toimet eivät ole tuoneet haluttua tulosta halutussa ajassa. Valmentajalla on jo valmis runko menestymiseen, hän pitää homman kasassa ja etsii juuri tälle urheilijalle sopivia menetelmiä jotta tavoitteet täyttyvät.

 

Eikö olisikin hienoa jos myös mikroyrittäjillä olisi mahdollisuus tällaiseen valmentajaan. Rahalla tietysti saa vaikka mitä, mutta ei urheilijalla eikä mikroyrittäjällä yleensä ole yksin varaa tällaiseen valmennukseen, vaan tarvitaan isompia organisaatioita taustalle. Huippuvalmennukseen valikoituu lajista riippuen nappulaliigan ym. kautta ne motivoituneimmat ja monesti myös lahjakkaimmat urheilijat. Tosin monesti urheilijoiden kuulee sanovan, että eivät välttämättä olleet niitä lahjakkaimpia, mutta halu kehittyä oli kovempi kuin muilla. Tämä pätee hyvin myös yrittäjyyteen. Kuten Kai Hänninenkin sanoi omassa kirjoituksessaan ”Usko, ettei vahvuus ole ideassa vaan siinä, miten se toteutetaan”. Usein kuulen itsekin lauseen ´kun vain keksisi hyvän idean niin alkaisin yrittäjäksi´. Kokemuksesta voin sanoa että matka ideasta liiketoiminnaksi on pitkä ja idean keksiminen, vaikka sekään ei ole helppoa, on siinä kuitenkin se helpoin vaihe.

Tällä pohjustuksella perustelen sitä miksi pidin kovasti MicroENTREn suunnitelmasta syventää ydinryhmätoimintaa kasvuryhmätoiminnaksi ja gaselliryhmätoiminnaksi. Siinä mielestäni tarjotaan mikroyrityksille juuri urheilusta tuttua polkua nappulaliigasta mestareidenliigaan, tai ainakin veikkausliigaan. Onnistumiset analysoidaan ja tietoa niistä levitetään ketterästi muillekin. Jos mukana on riittävästi rahoitusta, löydetään sopivat valmentajat ja saadaan riittävästi yrityksiä mukaan niin konseptista voi tulla todella hyvä.

 

 

Toki matka tässäkin ideasta toimivaksi konseptiksi on pitkä ja oppia tulee varmasti avokämmenellä matkan varrella, mutta toivottavasti Suomessakin jo päästäisiin lähemmäksi Matti Muhoksen blogissaan kuvaamaa amerikkalaista yrityskulttuuria, missä uskalletaan kokeilla, epäonnistua, oppia ja tehdä seuraavalla kerralla asiat paremmin. Kaikki tosin eivät voi voittaa maailmanmestaruutta, mutta pienemmätkin onnistumiset lasketaan!

 

 

Marko Merkkiniemi / Business Coordinator / Naturpolis Oy - Nordic Business Center

 

kommentointi suljettu.