Mikroyrittäjyyden ilmastonmuutos

Yksi merkittävimmistä meneillään olevista työelämän muutoksista on itsensä yrittäjämäisillä tavoilla työllistävien määrän kasvu. Mikroyritysten määrä on lähes 95 prosenttia ja näistä noin 60 prosenttia on itsensä työllistäjiä (vinkki: lue Martti Saarelan kirjoitus yksinyrittäjien merkityksestä talouskasvulle). Perinteisesti tiukka rajanveto työntekijän ja yrittäjän roolien välillä on hälvenemässä. Kyseinen muutos on jo monen työtä tekevän todellisuutta, mutta yhteiskunnan rakenteissa ja myös tutkimuksessa pidetään edelleen kiinni totutuista selkeistä luokitteluista ja rooleihin liittyvistä stereotypioista. Mikroyritykset esitetään sekä tutkimuksissa että julkisessa keskustelussa joustavina, ketterinä ja sopeutuvina toimijoina; toisaalta empiiristen havaintojen perusteella yrittäjät itse eivät välttämättä koe asiaa näin. Yhteiskunnallisessa yrittäjyyskeskustelussa huomio keskittyy enimmäkseen nk.  startup-yrityksiin, joilta odotetaan toiminnan alusta lähtien nopeaa taloudellista kasvua, uusia työpaikkoja sekä vientiä.

Kasvukeskustelu kätkee alleen mikroyrittäjyyden monimuotoisuuden

Poliittiset päättäjät ja valtaosa tutkijoistakin ovat kiinnostuneita erityisesti nopeasti kasvavista yrityksistä, mutta varsinaisiksi kasvuyrityksiksi luokiteltavia yrityksiä Suomessa on hyvin vähän. Tutkimusten mukaan suurin osa pienistä yrityksistä tai yrittäjämäistä työtä tekevistä ei itse asiassa ole kiinnostuneita liiketoiminnan ekonometristen mittareiden mukaisesta kasvamisesta kuten henkilöstömäärän kasvattamisesta. Kasvuhalukkuuden ensisijaisena tavoitteena ei välttämättä ole taloudellinen tulos, vaan esimerkiksi yrittäjän mahdollisuus säilyttää kokonaisuus hallinnassaan, yrityksen riippumattomuus, yrityksen ”sopeutuminen” yrittäjän omaan elämäntilanteeseen (ns. life style –ajattelu) ja kyky selviytyä kriiseistä. Liian harvoin tuodaan esiin, että itsensä työllistäminen on jo sinällään arvokas ja yhteiskuntaa hyödyttävä teko, johon tulisi kiinnittää enemmän positiivista huomiota. Vaikuttaa siltä, että yrittäjien oma käsitys kasvusta, tuottavuudesta ja kehittymishalukkuudesta poikkeaa osin tutkijoiden ja päättäjien käyttämistä olettamuksista (Ks. esimerkiksi yritysasiantuntija Petra Ryyminin pohdintaa kasvusta).

Uusia keinoja arvioida mikroyritysten elinvoimaisuutta

Me Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREssä haluamme tuoda näkyville mikroyrittäjyyden erityispiirteitä ja monimuotoisuutta. Meillä oli viime viikolla Tampereella Työelämän tutkimuspäivillä oma työryhmä, jonka aiheena oli ”Mikroyrittäjyyden monimuotoisuus”. Työryhmä oli nimetty ajankohtaisesti yrittäjyyden ilmastonmuutokseksi. Aihevalinta osoittautui onnistuneeksi ja kolmituntisen keskustelun aikana kuulimme raikkaita esityksiä yrittäjyyden tutkimuksesta eri näkökulmista. (Vinkki: lue Riitta Palosaaren kirjoitus yrityksen erilaisista tarpeista.)

MicroENTREn tutkijatohtori Kai Hänninen kertoi, että mikroyrityksillä on kasvuhalukkuutta, mutta sitä ei tavoitella ensisijaisesti viennin kautta. Päätöksenteon ja ilmiön ymmärtämisen kannalta käytettävissä oleva tilastoaineisto ei kykene selittämään taustalla olevia syitä tarpeeksi vivahteikkaasti. Ratkaisuksi esitettiin sekä tilastoaineistoa kerättäessä käytettävien kysymysten tarkennusta että laadullista tutkimusta, joka valottaa yritysten elinvoimaisuutta ja moninaisuutta mikroyrittäjien näkökulmasta. Kasvututkimuksen ja -keskustelun tulisi keskittyä niihin kasvun näkökulmiin, jotka ovat yrittäjälle olennaisia. Jopa itse sanaan ”kasvu” sisältyy kuulijasta riippuen arvolataus. Vaihtoehtoisia käsitteitä voisivat olla esimerkiksi elinvoimaisuus, uudistuminen tai kehittyminen.

-Anna-Mari Simunaniemi, va. tutkimusjohtaja ja Riitta Forsten-Astikainen, projektitutkija, Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti

kommentointi suljettu.