Majavanmetsästyksestä fuusioaikaan

 

 

Luen parhaillaan historijoitsija Markku Kuisman teosta ”Suomen poliittinen taloushistoria 1000 – 2000.” Kirjoittaja kuljettaa lukijaa silmiä avaavasti ja lineaarisesti lähtöpisteestä ”Erämää Euroopan reunalla” kohti kuvausta Euroopan mallimaasta, missä vallitsee tekniikan ja talouden osaaminen, ihmisoikeudet ja tasa-arvo muutamia mainitakseni. Itselleni tutkijana on helpompaa jäsentää nykyhetkeä ja tulevaisuuttakin, kun tuntee historian. Mikään ilmiö tai aikakausihan ei ole tupsahtanut tänne taivaasta, vaan on monien osatekijöiden kehityksen tulos.

 

Kirjaa lukiessani havahduin siihen, että vaikka ajanjaksot, olosuhteet, työvälineet ja ajattelu ovat muuttuneet yhteiskunnallisen kehityksen myötä, niin yrittäjyyden perusolemus on säilynyt samana vuosisatoja. Yrittäjyys on merkinnyt ja merkitsee yhä yhtä työn tekemisen ja omistamisen muotoa ja se perustuu ihmisen inhimilliseen toimintaan.

 

Nyt puhutaan paljon meneillään olevasta murroksesta mm. digitalisaation suhteen, mutta vastaavia murroksia on ollut aina. Ihmisen muisti vain on lyhyt ja rajallinen muistamaan historiaa. Yrittäjyys on aina koettu murroksessa ja myllerryksessä tärkeänä ja merkityksellisenä elinvoimaisuuden takaajana ja tuottajana. Yrittäjä on aina luonut uutta ja uudistunut; osin pakon edessä, osin sattumalta ja osin suunnitelmallisesti. Samalla yrittäjä on sekä hyödyttänyt että hyödyntänyt toimintaympäristöään ottamalla riskejä ja tarjoamalla mahdollisuuksia mm. asiakkaille ja eri sidosryhmille.

 

Agraariajasta fuusioaikaan

 

Tekniikan kehittyminen  ja uudet keksinnöt mahdollistivat Suomen siirtymisen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan ja siitä edelleen tietoyhteiskuntaan. Edesmennyt ansioitunut tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on kuvannut muutoksen aikoja seuraavasti: agraariaika on kestänyt noin 6000-7000 vuotta, teollinen aika 250 vuotta ja tietoaika, joka on jo siirtymässä toiseen vaiheeseen, kestää yhteensä noin 50 vuotta. Mannermaan skenaarioissa tietoajan jälkeen olisi vuorossa noin 25 vuotta kestävä bioaika ja sen jälkeen fuusioaika, jolle on tässä vaiheessa vaikea määritellä kestoa.

 

Mikroyrittäjät elävät tietoaikaa, mutta eroavaisuuksia löytyy siinä, ovatko he jo siirtynet vaihe kakkoseen. Osa on ja osa ei. Toisessa tietoajan vaiheessa liiketoiminta on pitkälle digitalisoitunutta ja uusia liiketoimintamalleja on syntynyt digin ympärille, robotiikka ja tekoäly ottaa ensi askeliaan ja liiketoiminta tapahtuu kumppanuusverkostoissa ja on usein globaalia. Tätä kehitystä on tutkijana mielenkiintoista seurata.

 

Yrittäjät tunnistavat ilmiön hyvin ja osaavat arvioida melko realistisesti ja avoimesti omaa tilannettaan. Moni sanoo huokaisevansa, kun sentään sähköposti ja älypuhelin ovat jotenkin hanskassa ja yrityksen kotisivutkin kohtuullisen kelvolliset. Se on hyvä kehityksen alku. Sitten on mikroyrittäjiä, jotka miettivät robotiikkaa, patentteja ja tekoälyä kytkettynä liiketoimintaansa ja seuraavat tiukasti tulevaisuuden trendejä ja visioita.  Tutkijoiden ja yrityskehittäjien rooli on tukea molempia tahoja kehityksen tiellä; tuottaa uutta tietoa sekä esittää konkreettisia toimenpiteitä.

 

Kaaosteoriaa ja kasvun vivahteita

 

Kaaosteoria kuvaa todellisuutta dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Systeemin kaoottisuus tarkoittaa sitä, että systeemin lopputulosta on mahdoton ennustaa systeemin alkutilasta. Dynaaminen yritys muuttuu ja muuntautuu jatkuvasti ja yritysten, liiketoimintojen ja yrittäjien ominaisuuksien ja osin myös motivaatioiden ennustaminen on entistä vaikeampaa.

 

Yritysten kasvuun voi tulevaisuudessa liittyä enenevässä määrin kaaosteorian piirteitä; liiketoiminta ei perustu jatkuvaan lineaariseen kehittymiseen, vaan hetkessä tapahtuvaan muutokseen, jolloin jopa kehityksen suunta voi äkkiä muuttua. Laman tai kriisin kokeneet ja niistä selvinneet mikroyrittäjät kuvailevat usein kokemiaan tilanteita sumuisiksi ja kaaosmaisiksi. Illalla ei voinut tietää, mitä aamulla tapahtuu. Mutta eteenpäin oli mentävä päivä ja hetki kerrallaan, tartuttava tilaisuuksiin ja tehtävä äkkikäännöksiä ja -päätöksiä.

 

Hetkessä tapahtuva muutos voi yrittäjälllä tarkoittaa esim. kasvun määrittelyä oman elämäntilanteen mukaan. Kun  perheellisen yrittäjän lapset ovat pieniä, niin kasvu voi tällöin merkitä yrittäjälle esim. lisääntynyttä vapaa-aikaa ja yhdessä oloa perheen kanssa. Ikääntyvä yrittäjä voi viimeiset vuodet painaa ”yötä päivää”, jotta yritykseen  kertyy riittävästi taloudellista resurssia ja se tulee  siten houkuttelevaksi ostokohteeksi. Näennäinen kaoottisuus voi myös edustaa yrittäjyyden monimuotoisuutta ja tapoja, millä yrittäjät yrityksiään luotsaavat.

 

Lopuksi, olkoonpa kehitys suoraviivaista, poukkoilevaa tai kaoottista, niin sekä ihminen että inhimillisyys yrittämisen taustalla säilyy ja pysyy vakiona.  Sitä tosiasiaa eivät fuusiotaloudet ja kaaosteoriat heilauta. Yrittäminen on ollut, on nyt ja on tulevaisuudessakin yhtä kuin ihminen – sen sekä historia että futurologia todistavat.

 

 

Kirjoittaja Riitta Forsten-Astikainen on projektitutkija Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa mikroyrittäjyyden tutkimusryhmä MicroENTREssä  sekä asiantuntija/aktivaattori/sisällöntuottaja  MikroGrow - mikroyrittäjien ydinryhmätoimintaan liittyvässä hankkeessa Pohjois-Savossa.

kommentointi suljettu.