Itsensä johtamista tarvitaan enemmän kuin koskaan



Moni on kysynyt ”Mitä itsensä johtaminen on?” kun olen kertonut tehneeni Tradenomin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon aiheesta päättötyön. Itsensä johtamista voi lähestyä usean eri teorian kautta, kuten Sydänmaanlakan Oy Minä Ab -organisaatiomalli tai Manzin ja Simsin Superleadership. Superleadership -teorian perusajatus on, että perinteinen esimiehen päätöksentekoon pohjautuva malli on nykymaailmassa liian hidas. On nopeampaa opettaa ihmisiä johtamaan itseään.

Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen eivät poista (useamman työntekijän organisaatioissa) esimiesjohtamisen tarvetta. Johtajaa tarvitaan palvelemaan henkilöstön itseohjautuvuutta: Antamaan suuret suuntaviivat ja pelisäännöt, joiden puitteissa saa olla itseohjautuva itsensä johtaja, sekä vahtimaan sääntöjen noudattamista. Johtajaa koskeva keskeinen itsensä johtamisen ohjenuora on, että ensin täytyy kyetä johtamaan itseään, ennen kuin voi tehokkaasti johtaa toisia. (Abe ja Chowdhery, Ahonen ja Lohtaja-Ahonen, Manz ja Sims). Itsensä johtamisen perusta on aina teoriassa kuin teoriassa itsetuntemus.

Miksi itsensä johtamista tarvitaan? Maailman tahti on kiihtyvä ja kompleksinen. Nykyisin on mahdollista tehdä paljon asioita limittäin ja lomittain tekniikan mahdollistamana, kuten vaikka olla palaverissa fyysisesti läsnä ja tehdä yhtä aikaa tietokoneella töitä. Lukuisten viestintämahdollisuuksien saattelemana olemme saavutettavissa 24/7 useita eri kanavia pitkin, jos niin haluamme. Tässä kuvioon astuu itsensä johtamisen tärkeys.

Emme ole robotteja. Olemme inhimillisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat toimiakseen keskeytymätöntä palautumisaikaa, joka usein on lepoa, irrottautumista työasioista. Se voi olla ihmisestä riippuen myös jotakin mielekästä puuhaa tai verkostoitumista hyvässä seurassa. Palautumisajan tarve on usealla taholla tutkittu fakta, jota harva sisäistää. Toivon, että paremman sisäistämisen suuntaan ollaan menossa tietoisuuden lisääntyessä muun muassa palautumista mittaavan digitekniikan ja aivotutkimuksen tulosten rantautuessa keskuuteemme.

Palautumisajan merkityksellisyydestä kielivä aivotutkimuksen fakta tarkoittaa, ettemme oikeastaan voi olla saavutettavissa tuota viestintähärpättimien mahdollistamaa 24/7. Joskus on levättävä ja ladattava omia akkuja. Niinhän viestintävälineillekin tehdään: Laite suljetaan ja käynnistetään uudelleen, jos se ei toimi. Akkua ladataan, jotta virta riittää.

Itsensä johtamisen ja itseohjautuvuuden maailmaan kuuluu keskeisesti myös omasta ajankäytöstä huolehtiminen. Tunnetusti mikroyrittäjän aika on erityisen kortilla, kun moni asia on oman peukalon alla. Oman ajankäytön järkevyydestä huolehtiminen on mielestäni keskeisin itsensä johtamisen sisällöistä ja syy, miksi itsensä johtamista tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Tämän päivän maailma vie varmasti kaikki mehut, jos vain annamme sen niin tehdä. Meistä tulee helposti sähläreitä, jotka suhaamme ympäriinsä vailla järkevää päämäärää ja punaista lankaa. Usean tehtävän limittäin ja lomittain hoitaminen väsyttää aivoja, emmekä huomaa virheitä, joita asioista toiseen pomppiminen aiheuttaa. Puhun pomppimisesta, koska multitaskaamistahan ei todistetusti ole olemassa. Huomio on tutkitusti aina yhdessä asiassa kerrallaan. (Saarikivi & Huotilainen) Pomppiminen asiasta toiseen on aivoja erityisen kuormittavaa ja siksi lopulta tehottomampaa, kuin yhteen asiaan kerralla keskittyminen. Asian käytännössä toteamiseksi on tarjolla lukuisia testejä, muun muassa Antti-Juhani Wihurin ”Mindfullness työssä” -kirjassa.

LEAN- jatkuvan tehostamisen menetelmä, jonka tunnetuimpia hyödyntäjiä on Toyota, opettaa meille, että kiireinen ihminen on tosiaankin tehoton. Kun tekemistä ei ole pureksittu, tulee usein säätäneeksi päivän aikana lukuisia ylimääräisiä ja turhia lenkkejä. LEAN on omiaan karsimaan tuon turhan ja keskittymään vain olennaisiin ja välttämättömiin liikkeisiin. Kiireinen, häsläävä ihminen (Lean-ajattelun vastakohtana) suhaa ympäriinsä jokaisen pienen tehtävän hoitaen miettimättä, onko tämä minun tehtäväni tai onko tehtävä merkityksellinen kenenkään hoidettavaksi. 

Nykymaailmassa on epäilemättä paljon turhaa työtä, jonka voi digitalisoida, ulkoistaa tai siirtää robotille – jos vain ottaa aikaa miettiä, mitä turha työ on ja mitä se maksaa. Mikroyrittäjän oman työn arvostaminen on joskus hakusessa. Mikäli asiantuntija tekee työn (johon häneltä menee murto-osa asiaa mahdollisesti alusta opiskelevaan yrittäjään nähden), saa yrittäjä tuon kallisarvoisen ajan omaan vahvuuteensa keskittymiseen – tuottavaan työhön. Kaiken lisäksi ulkoistaminen lisää yrittäjän hyvinvointia, koska hänen ei tarvitse tuhlata ajatuksia ja aikaa mahdollisesti mielestään epämiellyttäville sivuseikoille, kuten vaikkapa laskuttaminen. Laskun saa nykytekniikalla automaattisesti muodostumaan tietyin perustein. Toki tekniikka on investointi, mutta niin on yrittäjän aikakin. Valitettavan usein niin yrittäjät kuin palkollisetkin keskitymme häsläämään ja yritämme hoitaa jokaisen meiltä pyydetyn tai vaaditun nakin – tunnollisesti ja sisulla, kuten suomalaiseen luonteen laatuun kuuluu. Vaan voisiko tehtävän (itsetekemisen) järkevyyttä kyseenalaistaa, ennen kuin seuraavan kerran siihen ryhtyy?

Olen iloinen, että joukko pohjois-savolaisia mikroyrittäjiä on kokenut oman ajankäytön järkevyyden keskeiseksi pohdittavaksi ja osallistui huhti-elokuussa nopeana kokeiluna ajankäytön hallintaryhmään, jossa ryhmätyönohjausta metodina käyttäen mietittiin, mitä on tullut tehtyä ja mitä kannattaa tehdä tulevaisuudessa oman ja yritystoiminnan hyvin jaksamisen nimissä. Ryhmätyönohjaus sai kiitettävät palautteet ja sitä olisi haluttu vielä viiden kerran jälkeen jatkaa.

Mitä itsensä johtaminen ja itseohjautuvuus vaativat toteutuakseen? Tarvitaan työvälineet, jotka mahdollistavat tehokkaan ajankäytön. Tarvitaan myös tavoitteet (visio ja missio), jotka pidetään karttureina mielessä kaikissa työn tekemisen mutkissa. Itseohjautuvuuteen tarvitaan myös tukea, joko yrittäjäkollegoilta tai organisaation johdolta. Tukea tarvitaan erityisesti tiukissa paikoissa. Tarvitaan niin ikään psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, stressin ja ajankäytön hallintaa, sekä tunneälyä ja tunteiden hallintaa, muutosvalmiutta ja muutosten hallintaa. Kaikenlaista hallintaa ja kuntoisuutta, myöskin palautetta niin itseltä kuin toisilta kehittyäksemme itsemme suuntimisessa. Pentti Sydänmaanlakka puhuu kokonaiskuntoisuudesta, joka hyvin kuvaa itsensä johtamisen kirjavaa sisältöä. Kun kaikki on balanssissa, kaikki on balanssissa. Tämä on utopistinen itsensä johtamisen tavoite, jota on kuitenkin syytä tavoitella.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että itsensä johtamisessa ei tule koskaan valmiiksi. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Tarvitaan jatkuvasti uusia keinoja pitää itsensä kurissa ja nuhteessa. Voimme kuitenkin aloittaa tänään ja jatkaa treenaamista läpi elämän. Tutkimukset ja kirjallisuus antavat meille hyvin työvälineitä digitalisaation ohella itsensä ohjaamiseen.

Mieti jo tänään aikasyöppösi, miksi toimin niin kuin toimin, tunnenko itseni riittävän hyvin? Voisinko käyttää aikani nykyistä tehokkaammin listaamalla ensi viikon työt; montako asiaa hoidan päivässä ja mikä on viikon vähimmäistavoite? Auttaisiko digi suunnittelussani? Mikä on minimi, mutta myös maksimimäärä tehtäviä? Milloin lepään ja palaudun?

Muista työjärjestystä laatiessa itsemyötätunto ja empatia. Empatian saaminen tekee meistä tutkitusti onnellisia ja tehokkaita ihmisiä. (Huotilainen ja Saarikivi) Jos ja kun itsensä johtaminen ei kerralla onnistu, kannattaa aloittaa mikroaskelin.

Kirjoittaja vetää mikroyritysten verkostoa Pohjois-Savossa.

Laura Vänskä
projektipäällikkö
MikroGrow
Kehitysyhtiö SavoGrow Oy

kommentointi suljettu.