Byrokratia ja säädökset mikroyritysten näkökulmasta

Lainsäädäntö aiheuttaa byrokratiaa. Byrokratiaa synnyttää se, että perustuslain suojaamia perusoikeuksia laajennetaan koko ajan laajemmaksi vaikka perusoikeus on tulkintakysymys. Muihin maihin verrattuna Suomi toteuttaa EU-lainsäädäntöä ns. ”piirua myöten”. Ehkä muualla osataan soveltaa väljempää toimintatapaa?

Mikroyritysten byrokratiaa lisäävät myös erilaiset tarkastus- ja valvontatoiminnat. Näiden kustannukset voivat olla pienelle yritykselle merkittäviä, sillä kustannuksia ei suhteuteta yrityksen kokoon. Joiden lupien hakuprosessi vaikuttaa niin työläältä, että asia on toistaiseksi jätetty hautumaan.

Pakkausmerkintävaatimusten jatkuva muuttuminen vaikeuttaa erityisesti mikroyritysten toimintaa, koska esim. tuotepusseja voidaan tilata vain pieni määrä kerrallaan, jolloin yksikköhinta nousee korkeaksi. Elintarvikelainsäädännön näkökulmasta leipomo ja kahvila ovat erillisiä yksiköitä, joten Oiva-hymiöt on määriteltävä kummallekin yksikölle erikseen.

Periaatteellisena epäkohtana on, että esim. palveluyritys, jolla on omaa tuotantoa, maksaa myynnistään verottajalle alvin (vähennyksiä ei ole riittävästi), vaikka yrittäjä itse ei välttämättä saa palkkaa.
”Valtion tulisi olla yrityksen osalta vasta toissijainen saaja.”

Epäkohtana on, että pienyrityksiäkin koskevat työmarkkinaneuvottelut käydään keskusjärjestöjen välillä, eivätkä pienyritykset ole mukana heitä koskevassa sopimisessa.
”Missä on pienyritysten edustus?”

Tulisiko arkipyhäkorvaukset poistaa mikroyrittäjältä? Yrittäjä joko pitää yrityksen kiinni ja maksaa palkan työntekijöille kotiin tai vaihtoehtoisesti pitää yrityksen auki ja maksaa tuplapalkan. Ongelmakohtana voi olla myös se, että pienten yritysten eläkemaksujen alarajat ovat monesti suuremmat kuin tulot.

Tapaaminen järjestettiin Sievissä 27.10.2015.

kommentointi suljettu.